19.4.2011

Sima!



Tuo vapun juoma, ikuinen lempparini jota ryystän tuoppitolkulla päivässä niin että..noh, saatte arvata.

Sima (n.8 litraa valmista tavaraa)
500g sokeria
500g fariinisokeria
3-4 sitruunaa
n. peukalon pään kokoinen nokare hiivaa
n.3 litraa kiehautettua vettä
5-6 l kylmää vettä
10 litran kannellinen ämpäri

Lisäksi tarvitset tyhjiä pulloja, rusinoita ja sokeria.



Kiehauta n.3 litraa vettä. Laita ämpäriin sokerit. Pese sitruunat hyvin. Kuori sitruunat varovasti, niin ettei valkoista osaa tulisi mukaan. Laita sitruunan kuoret ämpäriin. Kaada kuuma vesi ämpäriin ja sekoita, niin että sokerit liukenevat. Lisää joukkoon kylmää vettä. Kun ämpäri alkaa olla lähes täynnä, kokeile että vesi on vielä kädenlämpöistä (ettei se mene liian kylmäksi, että hiivaa alkaa toimia). Älä laita ämpäriä piripintaan täyteen, tai saat siivota pöydältä sokerisotkua kun länttäät kannen kiinni :D Liuota pieneen kädenlämpöiseen vesitilkkaan hiivanokare ja lisää simaan. Kuori sitruunoista valkoinen osa pois ja pilko ne. Lisää lopuksi ämpäriin.


Kansi kiinni ja anna ämpärin olla huoneenlämmössä vuorokauden verran. Laita jokaiseen pulloon 2tl sokeria ja rusinoita ja pullota sima. Laita pullot jääkaappiin ja sima on valmista noin viikon kuluttua!

14.4.2011

Ravintola Fernando, Mikkeli

Kuva: jukkajoutsi.com

Mää ihan kokonaan unohin, että oli suunnitelmissa kirjotella tänne myös pieniä omia arvioita ravintoloista. Ajattelin, että alotan homman ihan alusta, koska onhan täällä kotikaupungissa tullut koluttua yks jos toinenkin ravintola useampaan kertaan läpi mutta kuka nyt jaksaa vanhoja muistella.

Viime viikon maanantaina äippä halus viiä mut syömään ja paikaksi valitsin melko perinteisen meidän paikan, Fernandon. Fernandossa on tullut käytyä varmasti useita kymmeniä kertoja.

Ruokalistaltamme löydät tuttujen pihvien ja pizzojen lisäksi myös hiukan eksoottisempiakin makuja, kuten TexMex-ruokia ja muita espanjankielisen alueen ruokaherkkuja. Mukana on myös suomalaisen, venäläisen ja muiden maiden keittiöden valittuja paloja.

Tämä pätkä mikä on Fernandon kotisivuilta kuvaakin aika hyvin ruokalistaa :D Eli sieltä löytyy vähän kaikkea. Varsinaisia alkuruokia Fernando ei tarjoa, listalta löytyy muutoma "pikkunälkään" ruoka. Mielestäni Fernandon salaattipöytä on paras mitä Mikkelistä löytyy, joten en ole ikinä oikein kaivannutkaan siellä alkuruokia. Ja annoksetkin on niin tuhteja, että hyvä jos jälkkärille jää tilaa. Kun ruokalistaa vilkaisee nopeasti, huomaa, että liharuokia löytyy eniten. Mikä ei tietenkään A-luokan lihansyöjää yhtään haittaa, mutta kasvissyöjille ei kovin montaa vaihtoehtoa jää. Tulisen ystäville löytyy muutoma texmex-henkinen ruoka, joita itse en ole kyllä koskaan testannut. En juurikaan tulisesta ruoasta välitä..Viimeksi menimme syömään jo aikasin klo 13.30. Lounas oli lopuillaan, vain muutoma ihminen meidän lisäksi oli syömässä. Rauhallista, mutta ei sitä ahdistavaa "olen ainut asiakas-fiilistä" :D Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Itse asiassa en ole koskaan saanut huonoa palvelua täällä. Monesti olemme kaveriporukalla käyneet viikonloppuna syömässä, pöydän olemme varanneet isolle porukalle etukäteen. Ja aina isosta porukasta on pidetty hyvin huolta (juomien riittäminen ym.)

Tällä kertaa valitsin kerrankin listalta ruoan, mitä en ollut ennen maistanut, Keittiömestarin härkää a la Mirja: murea sisäfilepihvi, aurajuustolla maustettua punaviini-smetanakastiketta keittiömestarin tapaan, pekonimaissia. Pikkunälkääni valitsin 200g pihvin mediumina. Ikinä en ole joutunut Fernandossa pettymään lihan kypsyyteen tai laatuun, suussasulavaa. Kastike oli tällä kertaa ihan uusi tuttavuus, joskin erittäin maukas sellainen. Pekonimaissi oli...noh, pakasteesta napatut kolme minimaissia joiden ympärille oli kääritty pekonia. Henk.koht. en tykkää näistä purkki/pakasteminimaisseista yhtään, ei ne edes maistu maissille :| Kasvislisuke on aina ollut sellainen asia Fernandossa, mistä voisin antaa miinusta. Annokset ovat muuten reiluja ja rehtejä, kastikkeen kanssa ei pihtailla eikä annokseen ole aseteltu neljää lohkoperunaa millintarkkaan asentoon. Mutta sitten lautasen reunalla on pienen lapsen kourallisen verran vihreää papua, vähän reunasta palanutta punasipulia, lötköä porkkanaa ja yksi sipulirengas. Ei kovin houkuttelevaa ja turhaltakin tuntuva nökäre. Toisen miinuksen antaisin siitä, että jos asiakas juo ruokajuomana vain vettä, sitä saa aina lasillisen kerralla. Kyllä se kannu ois ihan kätevä siinä pöydässä, varsinkin jos syöjiä on useampi..juomia en kyllä sen kummemmin tällä kertaa arvostele kun töihin olin menossa ruokailun jälkeen :p Mutta muutoin otan usein olutta Fernandossa ruoan kanssa. Olen enemmän valko- kuin punaviinin ystävä ja valkkareita Fernandon listalta löytyy vain neljä. Talon kuivaa valkoviiniä olen joskus juonut, se olin ihan hyvää :D Onhan se hyvä että kun liharuokia on monta niin punkkujakin sitten löytyy!

Suurinpaan osaan annoksista Fernandossa saa valita itse perunat, joka on mielestäni mukava asia. Itse kuulun niihin, jotka harvoin tykkää syödä ravintolassa ranskalaisia (paitsi jos on hampparimestassa), usein valitsenkin lohkoperunat tai paistetut perunat. Takuuvarman sisäfilepihvin lisäksi lempiannoksiani Fernandossa ovat  mestarin leike, paholaisen porsas ja vasikanleike eijan tapaan. Kahdessä ensimmäisessä lautaselle saa leivitetyn porsaan leikkeen, mestarin leikkeessä "isoon nälkään" tarkoitetun 200g pihvin metsäsienikastikkeella ja paholaisen porsaan kaverina on aurajuustolla maustettua sinappikermakastiketta. Leivitetty vasikan leike saa seurakseen pekonia, sipulia ja colbert-kastiketta. Täytynee tunnustaa etten edes tietä mitä colbert-kastike on, muuta kun et se on hyvää :D Kastikkeita Fernandossa onkin useita erilaisia ja varsin herkullisia kaikki.

Mainittakoon listan erikoisuudet, kengurua fernandon tapaan ja strutsin pihvi. Näistä en kyllä voi sanoa oikeen mitään. Joskus olen toisen lautaselta maistanut kengurua, se oli sitkeetä.

Jälkiruokia Fernandon listalla ei hirveän montaa ole, ehdoton suosikkini onkin Jäädytetty suklaajuustotorttu. Usein tulee melkeen väkisiä ahdettua sellainenkin napaan, kun se vaan on niin suussasulavaa.

Lopuksi voisin tiivistää, että Fernando on rento paikka, johon kelpaa mennä syömään hupparissa ja farkuissa (ei tarvitse miettiä, että onko paikka täynnä vain pukuihmisiä). Annokset ovat reiluja, rehtejä ja maukkaita. Palvelu pelaa ja varsinkin viikonloppuisin kannattaa varata pöytä jos illasta halajaa syömään.

13.4.2011

Kevättä kielellä!

Edelleen tilisaldon lähennellessä useammin nollaan kuin edes kymppejä, kaikenmaailman leipominen ja ruokakikkailu on jäänyt vähemmälle. Asiaan ei auta yhtään kevään Maku-numero, Pirkan ja Yhteishyvän ruokaohjeet ja ties mitkä muut. Keittiön pöydälle onkin kertynyt pieni pino näistä leikeltyjä reseptejä odottelemaan...mm. mango-limemousse ja banaaniaurinkokakku polttelee näppejä. Leipominen on viime aikoina keskittynyt lähinnä pullaan ja sämpylään, tullut melkeen tavaksi viikonloppuisin aamulla pistää sämpylä tahi pullataikina kohoamaan, lähteä lenkille ja sen jälkeen leipoa ja levittää sulotuoksuja rappukäytävään. Desperate Housewife, yep it's me.

Perus kotisapuskan lisäksi grillit on alkaneet kuumottaa mielessä (vesi kielessä) ja pari kertaa onkin päästy grillailemaan. Tänä kesänä voisikin ottaa tavoitteeksi keksiä jotain ihan "uutta" grillattavaa, eikä aina perus pihviä, makkaraa, vartaita ja pekoniherkkusieniä. Tuoreesta ananaksestakin voisi väsäillä vaikka mitä (upottaa esim viinaan sen ennen grillaamista :D ).

Ärsyttää olla niin huono ja laiska kaikenmaailman viherkasvien kanssa, voisin haluta yrttejä kasvamaan omaan kotiin! Tosin en tiedä niistä hölkäsenpöläystä ja tappasin kaikki heti. Koirakin söis ne varmaan ikkunalaudalta.

5.4.2010, jokohan sitä pian korkkais tänkin kevään terassikauden.